1:NEN HERRA. Miks'et määrännyt?! Miksi?! Tietysti olisi sinun pitänyt näyttää myöskin, että sinulla oli pataa. Mutta sinä vain "pass, pass, pass!"
2:NEN HERRA. Sitä en millään lailla voinut, sillä Lindström sanoi jo kolme pataa ja minun patani olivat sitä paitsi liian huonot: rouva vain ja kolme pientä.
1:NEN HERRA. Kuningashan sulla taisi olla eikä rouva.
2:NEN HERRA. Eikä ollut! Rouva se oli, muistanhan minä sen. Ristisotamies minulla vielä oli, eikä muita mitään.
1:NEN HERRA. Huonot sinulla, pyhä veli, oli kortit, mutta huonosti sinä pelasitkin. Sinun kanssasi pelatessa voi yhtenä iltana hävittää koko omaisuutensa ja sitte ei auta muu, kuin pistää pillit pussiin ja luistaa Amerikkaan Rosenbergin, Lagerin ja muiden velikultien seuraan.
2:NEN HERRA. No, no! Mutta uskotko todellakin, että Lagerkin on sinne mennyt?
1:NEN HERRA. Minnekäs hän olisi mennyt, jos hän tahtoi vankeutta välttää?
2:NEN HERRA. Kuinkas suuri vailinki hänen hoitamassaan kassassa oli?
1:NEN HERRA. Kukapa sen vielä oikein tietää? Toiset sanovat sen olleen sata seitsemänkymmentä viisi tuhatta, toiset yli kahden sadan tuhannen.
2:NEN HERRA. Mahdotonta on käsittää, kuinka hän niin lyhyessä ajassa on voinut hävittää niin paljon.