1:NEN HERRA. Miks'ei?! Uhkapelissä menee pian miljoonakin.
2:NEN HERRA. Mutta eikös hän pari vuotta sitte perinyt satatuhatta markkaa?
1:NEN HERRA. Hy-hyi! Ne hajosivat jo, ennenkuin hänen taskuunsa joutuivat, kuin tuhka tuuleen, — entisiin velkoihin.
2:NEN HERRA. Olipa hyvä, ett'ei sillä miehellä ainakaan perhettä ja lapsia ollut.
1:NEN HERRA. Kukapa sen tietää, vaikka lapsia olisi ollutkin, sillä kyllä se semmoista elämää vietti.
2:NEN HERRA. Todellako? Sitä en ole kuitenkaan kuullut.
1:NEN HERRA. Mitäpä sinä olisit kaikkia kuullut, kun et moneen vuoteen ole Helsingissä käynyt?
2:NEN HERRA. Niin. Kylläpä tästä Helsingistä on tullutkin koko pääkaupunki joka suhteessa! Ei se ole kevytmielisessä elämässäkään enää huonompi Parisiakaan.
1:NEN HERRA. Missäpä maailmassa sitä ei olisi pahaa, jos on hyvääkin.
2:NEN HERRA. Niinpä se on, niinpä se on!