(Ella ja ylioppilas tulevat oikealta. Molemmilla on
käsissä lautaset, joissa on ruokaa).
ELLA. Mutta, hyvät herrat, ettekö te tahdo syödä pientä voileipää?
Tehkää niin hyvin, käykää ruokasaliin!
1:NEN ja 2:NEN HERRA. Kiitos, kiitos!
(Menevät oikealle. Ella menee ja istuutuu sohvaan. Ylioppilas seisoo hänen edessään, syöden ja puhellen).
YLIOPPILAS. Joku syy siihen epäilemättä on.
ELLA. Sanoinhan minä, ett'ei ole.
YLIOPPILAS. Muutoin minä en voi sitä ymmärtää. Alussa te olitte niin iloinen ja hilpeä, ja sitte yht'äkkiä…
ELLA. Mitä niin?
YLIOPPILAS. Te kokonaan muutuitte.
ELLA. Ihminen ei voi aina olla yhtäläinen.