YLIOPPILAS. Kentiesi, kentiesi, sitä vastaan en väitä. Mutta lauantaina ei hän, kuulemma, ollut enää virastossaan. Ja silloin tulikin vaillinki ilmi.
ELLA. Sitä en usko. Se on mitä hävyttömintä panettelua!
YLIOPPILAS. Sallikaa minun ottaa teidän lautasenne neiti!
ELLA. Kiitos, kyllä minä vien sen itse.
(Menee oikealle sukkelin askelin ja pahastuneena. Ovessa syrjäytyy hänen edestään konttoristi Ellenbogen, joka tulee saliin).
ELLENBOGEN (Katsottuaan ensin pitkään Ellan jälkeen). Ohoh! Mitäs neiti niin äkäisesti tiehensä tepsutteli?
YLIOPPILAS (Kohottaen hartioitaan). En, Jumal'aut, ymmärrä. Puhuin hänelle vain siitä, josta kaikki ihmiset puhuvat — kamreeri Lagerista.
ELLENBOGEN. Ja siitä hän tietysti suuttui!
YLIOPPILAS. Kuinka niin, tietysti?
ELLENBOGEN. Hyvänen aika? Ettekö te tiedä, että…?