TUOMARI. No, no, no! Ja sitte tulit kotona?
JEREMIAS. Kotiin tulin. Ja silloin oli jo myöhä ilta — minkä lie ollut tuossa yhdeksän kymmenen tienoissa — sillä melkein puolet matkaa olin jo kaupunkiin ajanut. Ja kun kujan suuhun ennätin, niin siihen ensikseen kuulin porsaan vinkuvan. Mitähän se nyt uikuttaa? arvelin. Jokohan se Serahviina taaskin on kylään ehättänyt ja on jättänyt elukkaraukan ruokkimatta, arvelin. — Se on semmoinen, ett'ei se ota oikein kotona pysyäkseen; aina sill' on milloin mihinkin muka asiata…
PERSKA (nykien Jeremiasta takaa takista; puolikovaan). Elä sekoita muuta joukkoon.
TUOMARI. No? Ja silloinko sine näit, ette Samuli Huilu se porsas varasti?
JEREMIAS. Ka, niin, niin. Minä kun liiterin luo ajoin, niin näin, että tuvan porstuasta kämpii mies, jolla on säkki selässä ja porsas säkissä vinkuu. Ja hän kun minut äkkäsi, niin lähti juoksemaan, minkä jaloista pääsi.
TUOMARI. Ja sine tiede varma, ette se oli Samuli Huilu, se varas?
JEREMIAS. Ka, tiedän varmaan. Ja tietäähän sen Kaisa ja Aapokin. Nehän ne oli nähneet Samulin samaan aikaan meidän talosta säkki selässä painavan. — Niillä on Kaisalla ja Aapolla niinkuin naimatuumat mielessä ja Aapo oli justiinsa sinä iltana käynyt yöjalassa Kaisan luona.
TUOMARI (Samulille). No, mites Sine tehen sanot?
(Merkitsee kanteen paperille.)
JEREMIAS. Mitäs se voi sanoa? Ei mitään.
TUOMARI. Mine kysyn Samuli Huilu.