HOLM. No, no, no! So, so, so! Serkku hyvä, elä nyt pane sitä juttua niin pahaksesi! Kyllä se selviää. Omasta puolestani kyllä soisin, että sinä saisit eron Erkistäsi, — hänelle se olisi mitä sopivin rangaistus, — ja jos, tuota, minäkin saisin matkapassin Hertaltani, niin ihan varmaan minä tuossa paikassa rupeaisin niinkuin kosasemaan sinua. Ja jos onnistuisin, niin olen varma, etten sinun kanssasi tarvitsisi ainakaan nälkää nähdä. — Mutta leikki sikseen. Miehesi siis uhkaa avioerolla ja on tullut Helsinkiin?
HELMI. Niin.
HOLM. Milloin?
HELMI. Eilen hänen olisi pitänyt saapua kaupunkiin.
HOLM. Asiankoajajan pakeille!
HELMI. Niin hän sanoi lähtevänsä.
HOLM. Ahaa! Varmaankin Karpénin luo. Se on hänen erikoisalansa, avioero!
HELMI. Niin minä luulen. Ja kun tiesin, että sinä tunnet hänen ja luulin, että Erkki ehkä oli käynyt täällä, niin tulin sinulta tiedustelemaan.
HOLM. Nyt olen jäljillä. Voit olla huoleti, serkku. Minä otan asiasta selvän.
HELMI. Kiitos, Tuure hyvä. En tiedä miten sinua palkitsisin.