HOLM. Voi, Herran terttu! Mitäs ihmettä tämä on?! Mitä salaperäisyyttä tämä nyt on?! — Kuule, Helmi, ellet sinä nyt ihan paikalla kerro minulle kaikkia suoraan ja selvään, niin rupean minäkin itkemään ja silloin nostan minä paljoa pahemman möjäkän kuin Sinä. Kas niin! (Pyyhkii Helmin silmät ja istuu hänen viereensä.) Kaikki! Suoraan ja selvään nyt!
HELMI. Mitä minä kerron?
HOLM. Te olette rii'assa?
HELMI (nyyhkyttäen.) Niin — rii'assa.
HOLM. Mistä syystä?
HELMI. Erkki sanoo, että minä olen niin proosallinen, etten ole ollenkaan mikään nykyajan rouva, että puhun vain ruoasta ja lapsista, etten lue sanomalehtiä, enkä kuulu naisyhdistykseen, etten, sanalla sanoen, ole mikään ihannevaimo ja että hänen täytyy seurassa hävetä minun tähteni.
HOLM. Tahtoisinpa mielelläni vaihtaa minun ihannevaimoni sinuun. — No, entä sitte?
HELMI. Ja nyt hän puuhaa avioeroa minusta.
HOLM. Sika! — Suo anteeksi!
HELMI (itkee täyttä kurkkua.)