HOLM. Tuosta, — ruokasalin kautta.
HELMI. Minä ryhdyn heti työhön. (Juoksee pois.)
HOLM (menee ja aukaisee eteisen oven.)
SORMUNEN (tulee.) Eikös se ole Tuure Holm itse?
HOLM. Niin on. Mutta minäpä taidan nähdä kummituksia keskellä päivää: —
Erkki Sormunen itse!
SORMUNEN. Etpä tainnut osata odottaa?
HOLM. E… e… en. Käypä sisään ja paina puuta! Olin sanoa, että tulet kuin pilvistä pudonneena, mutta silloin olisin valehdellut. Vihiä olostasi täällä ihanassa Gomorrhassamme minulla kyllä jo vähän oli.
SORMUNEN (istuutuu nojatuoliin selin ruokasalin oveen päin.) Ka! Kuinka niin?
HOLM. Kuule: toissapäivänähän sinä jo kaupunkiin tulit? Vai eilenkö se vasta oli?
SORMUNEN. Eilenhän minä… Vaan mistä sinä sen tiedät?