HOLM. Sinun- ja minuntapaisten miesten on kuoltava ihan ensimäisiksi.
SORMUNEN. Onpas tämä herttaista vastaanottoa!
HOLM. Semmoinen se on minun Herttani. Mutta kukas käski tähän aikaan sieltä Jänisjärveltä tänne lähtemään.
SORMUNEN. Kukas tämän aavisti.
HOLM. Vai onko sielläkin lakko?
SORMUNEN. Eikö joutavia!
HOLM. Vai eikö sinun rouvasi osannut ruokaa laittaa? Tai eikö tahtonut antaa?
SORMUNEN. Nälissäsikö sinä näin kiusaa teet, vai?! — Kuule: eikös sieltä kotoa ole tullut minulle teidän kautta mitään sähkösanomaa?
HOLM. Ettäkä sinua jo kotona kaivattaisiin?
SORMUNEN. Eikä, vaan kun sinä taannoin puhelit poliisilta kuulleesi minun olevan Helsingissä, niin luulin kotona jotakin tapahtuneen.