MAGDA. Aivan oikein.
HOLM. Arvoisa rouva tietysti ei matkusta yksin?
KARPÉN. Tietysti ei. Ihailija odottaa jo Hangon laiturilla.
MAGDA. Useampikin.
HOLM. Oo, arvattavasti! Vahinko, etten minäkin voi olla — saattamassa.
MAGDA. Mikäs estää? Eikös laske Hertta?
HOLM. Lakko, lakko, tietysti.
KARPÉN. Kuule! Eikö sinulla sitte ole mitään tietoa, millä kannalla lakko nyt on? Onko mitään sovintoa odotettavissa?
HOLM. En tiedä mitikään. Sitäpaitsihan olen syrjässä koko sotkusta.
MAGDA. Silloin ei maksa vaivaa sen enempää aikaa tuhlata. Me lähdemme.