MAGDA. Siitä vastaan minä.
HELMI (itsekseen.) Kello yksi on Erkki siellä.
MAGDA. Kas tässä teille kymmenen markkaa. Se on päätetty? Te siis tulette? (Antaa setelin.)
HELMI (ottaa epäröiden vastaan.) Kiitoksia hyvin paljon, mutta tokkohan minä nyt… Milloinka minä saisin tulla?
MAGDA. Paikalla. Sinun on tultava nyt heti.
HELMI. Hyvä on. Minä tulen. Ihan paikalla minä tulen. Rouva on hyvä ja menee edeltäpäin vain kotia.
MAGDA. Me asumme tässä vastapäätä.
HELMI. Hyvä on, rouva.
MAGDA. Sinä tulet siis ihan varmaan?
HELMI. Kyllä, rouva. Ihan varmaan. Kun minä kerran lupaan, niin se on varma. — Hyvästi, rouva, niin kauaksi. (Juoksee pois.)