MAGDA. Niin miellyttävä tyttö. Ja siisti käytökseltään. — Kas, kun en tullut hänen nimeänsäkään kysyneeksi. — Mutta onpas tämä yllätys Hertalle ja Tuurelle. (Taputtaa ilosta käsiään.) Ja oiva kosto heille! — —
KARPÉN JA HOLM (palaavat.)
KARPÉN (Holmille.) Hyvä, hyvä. Hauska saada kuulla. — (Magdalle.) Siis lähdetään?
MAGDA. Mistä salaisuuksista te nyt niin kauan puhelitte?
HOLM. Ne saat kuulla Ruotsista palattuasi. — Toivotan onnea matkalle!
MAGDA. Ja sinulle hauskaa nälkäkuolemaa. Terveiseni myöskin Hertalle, — jos hänet vielä eläessäsi näet. (Kaikki nauravat.)
MAGDA JA KARPÉN (menevät.)
HOLM. Hyvä, että menivät. Nyt sitä pääsen serkkupiikani kanssa aamiaista nauttimaan. (Aikoo mennä ruokasaliin.)
HELMI (tulee vastaan, jälleen entisessä puvussaan ja matkalaukku kädessään.)
HOLM. No?