HELMI. Monta tuhattakin?
MAGDA. Hyvin usein.
HELMI. Ai-ai! Senpä tautta kannattaakin rouvalle noin kauniita pukuja laittaa. (Hypistelee Magdan hihaa.)
MAGDA. Ha-ha! Oletpa sinä naiivi.
HELMI. Mutta herrapa taitaa rouvasta paljon tykätäkin?
MAGDA. Vielä paremmin! — Mutta nytpä sinä näyt tässä liika paljon viehättyvän.
HELMI. Niin tosiaan. Herra jesta! Kun ei vain palaisi pohjaan?! (Juoksee hätääntyneenä ensin eteisen, sitte konttorin ovelle.) Minnekä minä nyt? Enhän minä tästä tiedä kyökkiinkään mennä.
MAGDA (osoittaa salin ovea.) Tuosta, tuosta, salin kautta mene!
HELMI (juoksee ulos.)
MAGDA. Se on oikea aarre. Mistä kummasta ne Holmit olivat sen kaivaneet esiin?!