KARPÉN (tulee konttorin kautta.) Saakeli! (Riisuu palttoonsa eteiseen.)
MAGDA. No? Mitä uutta sait kuulla?
KARPÉN. En mitään.
MAGDA. Eikö mitään muutosta asemassa?
KARPÉN (ottaa sikarin.) Yhtä uppiniskaisesti näkyvät pitävän kiinni vaatimuksistaan.
MAGDA. Hertta, tietysti, siellä panee parastaan. Tahtoisinpa nähdä ja kuulla, miten hän siellä intoilee ja pauhaa. Hänestä olisi pitänyt myöskin tulla asianajaja.
KARPÉN (heittäytyy nojatuoliin.) Kuolee tässä, — ilman naiskilpailijoita, — nälkään jo muutenkin, — rouviensa tähden.
MAGDA. Et siis saanutkaan voileipiä?
KARPÉN. Sainpas. Leikkelekaupasta löytyi vielä kaksi — kuivettunutta tosin — ja ne söin paikalla itse.
MAGDA. Pidä hyvänäsi sitte!