KARPÉN. Mitä nyt? Että se on…?
MAGDA. Siistitty. Niin. Ja kuinka sinun kirjoituspöytäsi on hyvässä järjestyksessä?
KARPÉN (suutelee Magdaa poskelle.) Kiitos! Se on ääretön edistysaskel.
MAGDA. Sen on tehnyt meidän uusi palvelijamme.
KARPÉN. Vielä kerran: kii… (Aikoo uudelleen suudella Magdaa poskelle.)
MAGDA (sysää Juuson luotaan.) Se on hävytöntä! — Minä sanon, että sen on tehnyt meidän uusi palvelijamme.
KARPÉN. Palvelijamme? Mistä sinä sen olisit saanut?
MAGDA. Varastin.
KARPÉN. Kuule! Mene nyt esplanaadille tuulettamaan itseäsi.
MAGDA. Pitääkö minun todellakin vannoa saadakseni sinut uskomaan?