KARPÉN. Ei se nyt oikein sovi.
HELMI. Mutta minä tiedän, että hän puhuu puita heiniä. Se ei ole totta, mitä hän sanoo. Se on pelkkää hassutusta, jonkinlaista suuruudenhaaveilua tahi miksi sitä sanoisin.
KARPÉN. No, no! Ei nyt kiirehditä edelle! Elkääkä olko huolissanne, hyvä rouva!
HELMI. Oi, minä tunnen hänet niin hyvin. (Eteisen kello soi.)
KARPÉN. Kas niin!
HELMI. Taivas, joko se on hän?!
KARPÉN. Menkää nyt pois. Minä aukaisen itse oven.
HELMI (menee salin oven kautta.)
KARPÉN (menee ja aukaisee Sormuselle eteisen oven.)
SORMUNEN. Saisinkohan tavata asianajaja Karpénia?