KARPÉN. Minä olen. Tehkää niin hyvin ja käykää huoneeseni.
SORMUNEN (riisuttuaan päällystakkinsa, tulee.) Minun nimen on Sormunen.
KARPÉN. Varsin hauskaa. (Istuutuu kirjoituspöytänsä ääreen ja pyytää Sormusta istumaan lähellä olevaan nojatuoliin.) Olkaa niin hyvä ja istukaa.
SORMUNEN. Kiitoksia, kiitoksia. (Istuutuu. Pitkänlainen vaitiolo.)
KARPÉN. Siis, herra Sormunen?
SORMUNEN. Niin. Minä olen Jänisjärveltä.
KARPÉN. Vai niin!
SORMUNEN. Minä tulin eilen kaupunkiin.
KARPÉN. Soo-o! Vai eilen?
SORMUNEN (painellen vatsaansa.) Täällä on lakko — Helsingissä.