KARPÉN (naurahtaen.) Tjah!
SORMUNEN. Se ei taida olla ollenkaan lystiä?
KARPÉN. Tuossahan tuo menee.
SORMUNEN. Ei—käh!
KARPÉN. Eikös siellä Jänisjärvelläkin jo alkanut lakko?
SORMUNEN. Eikö mitä! Ja jos tämän olisin tiennyt, niin olisin käskenyt panemaan eväitä völjyyn.
KARPÉN. Saanko luvan kysyä, mikä on herra Sormusen ammatti!
SORMUNEN (taas painellen vatsaansa.) Peeveli kun puree! — Jaa, niin, minä olin ennen kauppias, (hiukan pöyhkeillen.) — nyt minä olen rahatoimikamarin jäsen. — Se johtuu nälästä, kun ei saa ruokaa.
KARPÉN (katsoo kelloaan.) Teillä on varmaankin, herra rahatoimikamarin jäsen, joku vekselijuttu, vai, josta tahdotte neuvotella?
SORMUNEN. Kyllä se ei ole kuin perheasia, (katselee ovia) jos siitä tässä uskaltaa haastaa.