KARPÉN. Tehkää niin hyvin. (Nousee ja panee eteiseen vievän oven kiinni.) Olkaa huoleti. Saatte puhua ihan vapaasti. — Siis aviojuttu?
SORMUNEN (huoahtaen.) Jopa se taas vähän helpotti. — Niin. Jos saan luvan kysyä, millä lailla sitä parhaiten saa eron vaimostaan? Se taitaa olla hyvin vaikeata?
KARPÉN. Eipä. Jos vain painava syy on…
SORMUNEN. Kah, eihän sitä ilman syytä.
KARPÉN. No, ei sitte hätää mitään.
SORMUNEN. Minkälainen syy sen pitäisi olla?
KARPÉN. Tjah! Parantumaton tauti, sanokaamme esim. kaatuvainen, pahemmasta puhumattakaan, — — uskottomuus…
SORMUNEN. Kenenkä puolella se saisi lupa olla?
KARPÉN (naurahtaen.) Luonnollisesti sillä puolella, josta ero haetaan.
SORMUNEN. Jaa, jaa. Niin oikein.