KARPÉN. Onkos näitä syitä, esim., olemassa, vai?
SORMUNEN. E.. ei, ei minun tietääkseni. — (Painaa yht'äkkiä vatsaansa.)
Jokos se taaskin otti!
KARPÉN. No, mainitkaa te sitte ne syyt, jotka aiheuttavat teitä pyytämään avioeroa. Minähän en voi ruveta niitä kaikkia luettelemaan. Teidän on selitettävä asianne eikä minun se arvattava.
SORMUNEN. Jaa, jaa. Niin oikein. Se on, tuota, sillä viisiä, ett'ei me ollenkaan passata toisillemme.
KARPÉN. Se on ihan liika vähän sanottu.
SORMUNEN. Mutta se on pääasia. Siinä on kaikki sanottu.
KARPÉN. Kyllä, — ylimalkaisesti. Mutta avioeroa pyydettäessä se on perusteltava paljoa enemmän yksityiskohtaisesti, niinkuin minulla jo taannoin oli kunnia huomauttaa.
SORMUNEN. Niinkuin esimerkiksi!
KARPÉN. Tjah! Se olisi nyt taaskin teidän itsenne tehtävä.
SORMUNEN. Mitäs varten minä sitte olen asianajajan puoleen kääntynyt?!