KARPÉN. Olitpa sinä nyt kömpelö!
SORMUNEN. Ja minun housuni! Ihan kahvissa ja kermassa!!
HELMI (pyyhkii Sormusen housuja.)
SORMUNEN (ottaa maahan pudonneen vehnäsen, jota rupeaa ahnaasti popsimaan, ja kerää muutamia muita kahvileipiä taskuunsa.)
KARPÉN. Ei se taida teidän rouvanne näin tuhmasti käyttäytyä, herra
Sormunen?
SORMUNEN (suu täynnä vehnästä.) Ei ole sattunut vielä tähän asti,.
Jumalan kiitos, hänelle tämmöistä vahinkoa.
KARPÉN. Mutta sepä onkin taitava rouva, — siitä olen vakuutettu teidän puheestanne. Jospa minulla olisi semmoinen!
HELMI (keräilee lattialta kahviastiat tarjoimelle.)
SORMUNEN. Vai siihen päätökseen te, herra asianajaja, nyt sitte olette tullut?
KARPÉN. Siihen. Eikä muuhun tässä sekavassa asiassa voi tullakaan.
Siitä ette pääse irti millään mokomin.