KARPÉN. Esiintuomienne syitten joukossa ei ole vielä yhtään semmoista, joita laki mainitsee.
SORMUNEN. En minäkään niitä tiedä muita mainita. Sen tiedän vain, ettei hän ole semmoinen, kuin olla pitäisi: istua reilusti salin sohvassa ja konserveerata, kuulua yhdistyksiin ja pitää esitelmiä, sanalla sanoen…
KARPÉN (kiusaantuneena.) Sanalla sanoen, te nyt poikkeatte yhä etemmäksi kaikista laeista ja pykälistä, joihin voitaisiin nojautua. Te ette ollenkaan esitä mitään tosiasioita vaimonne syyllisyydestä, vaan latelette kaikellaisia toivomuksia ja vaatimuksia hänen suhteensa, Ja niiden perusteella…
HELMI (tulee puettuna pitkään sadekaapuun, kasvot melkein huppupäähineen peitossa, ja kantaa kahvia tarjoimella; seisattuu oven suuhun.)
KARPÉN (hoksattuaan asian.) Jassoo! Vai kahvia minulle?!: (Sormuselle.)
Elkää kummastuko: näin lakon aikaan täytyy olla hyvin varovainen.
(Helmille, joka aikoo tarjota hänelle kahvia.) Minä en huoli.
Ehkä tarjoat vieraalle. Minulla tosin ei ole tapana… mutta näin
harvinaiselle…
SORMUNEN. No, kiitoksia! Se maistuu!…
HELMI (aikoo tarjota Sormuselle, vaan kompastuu ja kaataa kaikki kahvikojeet hänen syliinsä.)
KARPÉN. Noh! — Ha-ha-ha-ha!
SORMUNEN. Voi, saakuri! Sinne se nyt meni, kuin Mähösen viina pitkin
Kuittisen kujia.
HELMI (oudolla äänellä.) Suokaa, hyvä herra, anteeksi!