SORMUNEN (heikolla äänellä.) Minä kuolen.
HOLM. Elä joutavia. — Mikäs sinua vaivaa.
SORMUNEN (äkäisesti tiuskaisten ja hypähtäen istualleen.) Nälkä! Ettekös työ jo oo kuullu? Johan min' oon sen sanonut tuhat kertoo: näläkä! (Lopulta itku kulkussa.)
HOLM. Voi, mies parka! Elä nyt itkemään rupea! Lähdetään pois minun luokseni! Ehkä sieltä nyt jo jotakin syötävää löytyy.
KARPÉN. Kyllä se on parasta, että viet hänet pois. Tänne voi tulla muitakin vieraita asialle.
SORMUNEN (tyynesti.) Pois me lähdetäänkin. (Holmille.) Saankos ihan varmaan teillä ruokaa?
HOLM. Ell'ei sitä vain joku ole varastanut poissaollessani.
SORMUNEN (kiireesti paiskaten kättä Karpénille.) Hyvästi nyt sitte! Ja kiitoksia.
KARPÉN. Kiitoksia käymästä!
SORMUNEN. Ei kestä kiittää. Käykää nyt joskus Jänisjärvelläkin.