KARPÉN (Holmille.) Se kävi mainiosti.
SORMUNEN. Mennään jo! (Rientää pois käsikkäin Holmin kanssa.)
MAGDA (tulee.) Mikä kummallinen mölinä täällä oli?
KARPÉN. Mielenosotus ja oikein raivoisa, jommoista en ole koskaan vielä nähnyt.
MAGDA. Mitä? Meitäkö vastaan?
KARPÉN. Ketäs?! Varoitinhan minä sinua. Sanoinhan, ett'emme saa palvelijaa pitää.
MAGDA. Miks'et ajanut häntä pois?
KARPÉN. Miks'et?! Se oli sinun asiasi. Sinähän hänet otitkin palvelukseen.
MAGDA. Mutta minä lähetin hänet sinun luoksesi siinä tarkoituksessa. Ja sinä sallit hänen jäädä.
KARPÉN. Se oli vain siksi, kunnes sinä Ruotsiin lähtisit.