MAGDA. Vaan nytpä minä en lähdekään. Minä jään ja pidän palvelijani sittenkin.
KARPÉN. Se on mahdotonta. Hän on nyt lähetettävä pois sittenkin, muuten…
(Eteisen kello soi.)
KARPÉN (aukaisee oven.)
HERTTA (tulee hengästyneenä ja vihaisena.) Hyvä, että tapasin teidät kotona. Ja Magda! Se on vieläkin parempi. Saan puhutella teitä molempia yht'aikaa.
KARPÉN. Mikä on hätänä?
MAGDA. Mitä nyt on tapahtunut?
HERTTA. Vielä kehtaatte tässä viattomia näytellä! Minä sanon, että se on hävytöntä, se on suurimmassa määrässä hävytöntä! Pilata koko asiamme! Matkaansaattaa tämmöinen skandaali!… Äsh! Tuommoinen rouva!
MAGDA. Ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle. — Juuso! Puolusta minua!
Aja hänet ulos!
KARPÉN. Mutta Herran nimessä, ole toki hyvä ja selitä, mistä on kysymys, Hertta hyvä?