HERTTA. Mistäkö on kysymys?! — (Juhlallisesti.) Lakkokomitean tietoon on tullut, että asianajaja Karpénin rouva, Magda Karpén, on tänään pestannut itselleen palvelijan ja että hän, vastoin komitean selviä vaatimuksia, pitää luonaan tätä palvelijaa, sallimatta hänen yhtyä lakkoon.
MAGDA (purskahtaa hillitsemättömään nauruun.)
KARPÉN. S'ei ole totta! Minä vakuutan: s'ei ole totta!
MAGDA. Tämäpä on oivallista!
HERTTA. Ja sinä vielä naurat?! — Vai ei ole totta?! Siinä tapauksessa sallitte kai, että minä paikalla panen toimeen perinpohjaisen, ankaran kotitarkastuksen?
KARPÉN. Sitä minulla ei ole valta estää. Lakkokomiteahan on ylempänä kaikkia lakeja ja lakien ylintä valvojaakin!
MAGDA. Mutta minä sen estän. Minä en salli sitä. Eikö kotirauhaakaan enää pyhänä pidetä tähän raakaan maailman aikaan?! (asettuu salin oven eteen.)
HERTTA. Ahaa! Se on siis totta sittenkin. Tiesinhän, että se on totta.
— Meidän miehillä, — naisilla, piti minun sanoa, — on varmat tiedot.
— Ja minä näytän, että se on totta. Siis, teidän luvallanne, herra
asianajaja… (Syrjäyttää Magdan voimakkaasti ja ryntää saliin.)
KARPÉN. Nyt on kaikki hukassa!
MAGDA. Nytpä minä vasta saan hänet oikein nolata!