KARPÉN. Vaan ehkäpä palvelijamme jo itsekin on kerinnyt lähteä tiehensä.
MAGDA. Sepä olisi ääretön vahinko.
HERTTA (palaa, vetäen perässään käsiranteesta Helmiä, joka on puettu samaan kaapuun ja päähine silmillä.) Vai ei ole totta? Mikäs otus tämä sitte on, joka valepukuun verhottuna oli oven takana piilossa? — (Juhlallisesti.) Lakkokomitean nimessä vangitsen minä tämän teidän palvelijanne? Vai uskallatteko vieläkin vakuuttaa, ettei tämä ole palvelijanne.
KARPÉN. Minä vannon, ett'ei ole.
MAGDA. Juuso, aukaise pelti!
HERTTA (heittää päähineen Helmin silmiltä.) — No?!
HELMI (puettuna oikeaan pukuunsa, antaa kaavun pudota maahan.)
HERTTA. Mitä katalaa peliä!
MAGDA. Oma palvelijanne!
KARPÉN. Rouva Sormunen!