HERTTA. Se Tuure heittiö, joka minut tänne narrasi!
MAGDA. Sinä, — Juuso! Tällä lailla minut puijasit!
KARPÉN. Magda sinä! Toisen rouvia palvelijanasi käytät!
HERTTA. Ja sinä, Helmi, kehtaat!! Mitä sanon minä lakkokomitealle?!
HELMI. Vie terveiset minulta ja sano, että minäkin nyt yhdyn lakkoon.
(Naurua.)
HERTTA (lähtee vihaisena ulos.)
KARPÉN. Mainiosti! Tämä on epäilemättä käänteen tekevä tapahtuma lakkoasiassamme.
MAGDA. Minun täytyy todellakin pyytää anteeksi, rouva Sormunen…
HELMI. Ja minun — kiittää teitä, rouva Karpén.
HERTTA (palaa tuiskuna.) Minä unhotin sanoa sinulle, Helmi,, että sinun miehesi on tullut kaupunkiin ja on kovin sairas. Hän oli kalpea, kuin palttina, kun tuli vastaani Tuuren taluttamana. Mene ja pidä huoli miehestäsi! (Rientää pois.)