HOLM. Meidän ruokasalimme.
SORMUNEN. Vai tämmöinen!
HOLM. Rupea nyt pitkäksesi niin kauaksi, (asettaa tyynyn Sormusen pään alle ja nostaa hänen jalkansa sohvalle.)
SORMUNEN. Kuinka kauaksi?
HOLM. No, siksi, että panen sinulle ruo'an pöytään. Katsotaan, mitä kaapista löytyy.
SORMUNEN. Hu-hu-hu-huu!
HILMA. Vieläkö sinua vilustaa?
SORMUNEN. Vielähän tuo puistuttaa.
HOLM (ottaa eteisestä koko joukon päällysvaatteita, joilla peittelee
Sormusta.) Noin. Eiköhän se kohta taukoa.
SORMUNEN. Voi turkanen! Ihanhan sinä hoidat minua, kuin oma eukkoni.