HOLM. Sinäpä taidatkin olla liiaksi hyvyydellä pilattu siellä kotonasi
Jänisjärvellä.
SORMUNEN (oikaisekse mukavasti.) Pitäähän sitä toki sen vertaa, lähimmäistään rakastaa.
HOLM. No, jo! Totisesti! (Rupeaa panemaan kaapista ieikkelelautasia pöytään.) Etköhän sinä ollut viftillä, eilen?
SORMUNEN. Hä?
HOLM. Syötkös sinä silliä?
SORMUNEN. Elä kysy, — pane vain pöytään!
HOLM. Minä sanoin, että kyllä sinä taisit eilen vähän ryypiskellä? Olit viftillä?
SORMUNEN. En, jukoliste.
HOLM. Vaan siltä se vähän näyttää.
SORMUNEN. Se oli vahinko, ett'en ollut. Eihän sitä tiedä,, milloin taas pääsee Helsingissä käymään.