HOLM. Kyl-lä. Sinun seurassasi varsinkin.
SORMUNEN. Niin, no! Mentäisiin johonkin hauskaan kapakkaan, hä-hä-hä hä-hä!, istuttaisiin ja tarinoitaisiin lasin ääressä. Onhan niitä kapakoita täällä Helsingissä?
HOLM. Niitäkö?! Niissähän se Helsinki elääkin!
SORMUNEN. Niin, no! Saakuri, kun se olisi hauskaa, kerran kun sitä on tänne tullut! Hä-hä-hä-hä-hä! Juotaisiin totit ja syötäisiin päälle pikku illallinen!
HOLM. Olisi se hemmetin hauskaa, vaan sinä olet tässä jo, veliseni, kerinnyt unhottaa, ettei Helsingissä nyt ravintoloissa ruokaa saakaan.
SORMUNEN. Juuttaan kaupunki!
(Eteisen kello soi.)
HOLM. Minä luulen, että on parasta, että sinä nyt syötyäsi vähän lepäät, veliseni. Eikö niin?
SORMUNEN. Ei se pahaa tee. Se on hyvä tuuma.
HOLM. Mene tästä sitte, salin kautta, minun huoneeseni. Siellä on hyvä sohva.