SORMUNEN. Mennään, mennään. Kiitoksia nyt vain paljon! (Menee.)
HOLM (avaa eteisen oven ja saattaa Helmin sisään, pannen salin ja eteisen ovet kiinni.) Vai niin! Näppärä palvelijamme tulee takaisin karkuretkeltään.
HELMI. Jos herrasväki ottaa minut takaisin?
HOLM. No, olkoon menneeksi! Annetaan anteeksi tämä kerta, lieventävien asianhaarain vallitessa. Mutta se on ensimmäinen ja viimeinen.
HELMI. Kyllä se on. Kiitoksia tuhannet! Minä koetan nyt tästä lähin tehdä parastani…
HOLM. Miehesi hyväksi, jonka mieliala nyi jo alkaa kokonaan olla sinun puolellasi.
HELMI. Onko hän vielä täällä? Kuinka hän jaksaa?
HOLM. Lähetin hänet juuri lepäämään. Jaksaa nähtävästi jo aika hyvin. Tarjosin hänelle tässä aamiaistähteitä ja hän söi hyvänlaisella ruokahalulla. Kaikki johtui vain ärtyneestä mielentilasta, jonka nälkä hyvään ruokaan tottuneessa vatsassa oli synnyttänyt. Toivon, että hän herättyään avosylin on valmis vastaanottamaan pikku rouvansa, jos vain sen syli nyt enää on avoin hänelle.
HELMI. Jokos Erkki tänä iltana aikoi matkustaa kotiin?
HOLM. Eipäs se siltä tuntunut. Eikä siitä nyt saa puhetta ollakaan. Kun kerta on saatu näin kaukaisia vieraita, mutta iäheisiä omaisia, niin koetetaan viettää ilta yhdessä. Toivotaan, ett'ei sitä enää tarvita kauan kuivin suin olla.