HELMI. Kiitos, kiitos. Vaan ehdolla, että sallitte minun pitää huolta aineellisesta puolesta. Se on nyt, sitäpaitsi, suoranainen velvollisuutenikin rikkomusteni tähden teitä vastaan.
HOLM. Jos nyt niin välttämättä tahdot taitoasi vielä näyttää.
HELMI. Välttämättä. Muuten lähden pois.
HOLM. Joko taaskin?! Vaan vielä ehto minun puoleltani.
HELMI. Ja se on?
HOLM. Että pyydämme Karpénitkin meille.
HELMI. Vallan kernaasti minä siihen suostun.
HOLM. Sitte on kaikki hyvin.
HELMI. Ja minä lähden paikalla toimeeni. (Juoksee kyökkiin.)
HOLM (rupeaa pöytää kattamaan.) Minkätähden tässä maailmassa pitää olla niin paljon vääryyttä? Miksi täällä tapahtuu niin paljon nurinpäin? Tuommoinen kultaomena, kuin tuo Helmi serkku, — siinä on nimi sattunut oikealle omistajalleen, — ja kenen käsissä!! — Missä lie se oikea onnensopukka? Ei sitä ole Helsingissä eikä Jänisjärvelläkään. Lieköhän missään?!