SORMUNEN. Kun ette huoli, niin olkaa ilman. Nämä paperit kelpaa meille, vaan te saatte kohta taskuunne minulta samanlaisen lisäksi, kuin minkä sinne jo pistitte.
HOLM. Vieläkö sinä nyt höpiset unissasi, hyvä veli, vai? Pitäähän sinun asianajajan vaivat suorittaa.
SORMUNEN. Mitkä hiton vaivat?! Minullahan ne vaivat on olleet. Vaivat ja vastukset. Teidän talossanne, herra Karpeni, töhrättiin ja tärveltiin kahvilla ja kermalla minun ihka uudet housuni. Niistä vaadin minä maksun teiltä. Ja ell'ette maksa hyvällä, niin laitan minä teiltä myöskin virallista tietä laskun sisällyksen perittäväksi. Housuni maksavat myöskin viisikymmentä markkaa.
HOLM. Tokkopahan?!
SORMUNEN. Maksavat hyvinkin. Parasta eskeliskan verkaa.
KARPÉN. No, no, hyvin mahdollista. Olkoon sitte. Jos niin on, että teillä on vastalasku, niin on ainakin oikeus ja kohtuus, että se maksaa housunne, joka ne turmeli.
SORMUNEN. Sama se minulle. Siihen minä kyllä suostun… Sitte ollaan kuitit.
HOLM. Se oli oikea Salomonin tuomio.
SORMUNEN (yIvästellen.) Hä-hä-hä-hä! Näithän nyt että olen sitä vähän miestä rninäkin.
KARPÉN. Niin ollen saadaan teidän asianne, herra Sormunen, selvitetyksi hyvin yksinkertaisesti ja aivan heti paikalla. Asianlaita on, näette, se, että housujenne tärvelijä sattuu tällä haavaa olemaan tässä talossa.