KARPÉN. Ette siis hyvällä tahdo suorittaa minulle maksua neuvottelusta luonani?
SORMUNEN. Mistä hyvästä? Ettehän te osannut neuvoa mitään.
KARPÉN. Hyvä. Tahdotte siis, että tämän laskun sisällys joutuu teille virallista tietä perittäväksi. Silloin saatte nähdä, miten ne pienetkin kasvaa.
HOLM (Sormuselle.) Kyllä se on parasta, että sinä nyt maksat tuon laskun. Elä viitsi ruveta joutavia rettelöimään.
SORMUNEN. Sehän se rupee rettelöimään enkä minä. Vielä ilkiää tulla vieraaseen taloon tuommoisissa jonkin joutavissa asioissa. (Karpénille.) Antakaa lasku tänne!
KARPÉN. Tehkää niin hyvin: rahat pöytään ensin! Lasku on jo kuitattu.
SORMUNEN (lyö viisi markkaa pöydälle.) Tuoss' on, — enemmän, kuin liikaa, — teidän pakinoistanne.
KARPÉN. Olette todellakin Jänisjärveltä, hyvä herra. Unhotitte, että laskussani oli viitosen jälessä vielä nolla.
SORMUNEN. Nollia minulla ei ole teille antaa. Meidän puolella ei niitä käytetä, sillä ne ei merkitse mitään.
KARPÉN. Mutta mitä ne meidän puolella merkitsevät, sen saatte, kuten sanottu, vielä nähdä. Tässä on rahanne takaisin ja laskun pistän toistaiseksi taskuuni. (Antaa viisimarkkasen takaisin Sormuselle.)