KARPÉN. Kyllä minä selvitän. — Tässä, nähkääs, on ensin pikkuinen lappu, joka minulla on kunnia esittää teille, koska se asia näkyi jääneen teiltä päivällä unohduksiin. (Antaa Sormuselle laskun.)
SORMUNEN (panee silmälasit nenälleen, tarkastaa kauan laskua, katsahtaa väliin Karpéniin, väliin laskuun, nousee sitte istualtaan, ottaa Holmia käsivarresta ja vie hänen toiselle puolelle huonetta.) Se, roisto, vaatii viisikymmentä markkaa tämän päiväisestä keskustelustamme.
HOLM. Siitäkö sekavasta riita-asiasta?
SORMUNEN (tiuskaisten.) Mikä sekava? Ihan selvä juttu.
HOLM. Etkös kysynyt edeltäpäin, paljoko neuvottelu tulisi maksamaan?
SORMUNEN. Enkö mitä!
HOLM. Ei sitte muuta, kuin maksa pois vain.
SORMUNEN (luo Holmiin pitkän, halveksivan katseen.) Luuletko, että tässä ollaan eilispäivän penikoita, joilla ei ole vielä Silmätkään auki?! (Ottaa ja vie laskun Karpénille, tokaisten sen, sanaakaan sanomatta, hänelle käteen.)
KARPÉN (ottaa laskun, mutta tarjoaa sen vielä kerran Sormuselle.) Minä pyydän.
SORMUNEN. Pyytäkää vain, vaan siitä ei lähde mitään.