— Puoli tusinaa kahdenkymmenen neljän hengen pöytäliinoja, — mitä niistä tarjotaan? kuului neuvosmiehen ääni.
— Jaa, menkääpäs niitä katsomaan, niin saatte nähdä minkälaiset uhkeat myötäjäiset Jaatisen rouvalle annettiin. Vaikka voittepa te, hyvät herrat, uskoa minua, niitä näkemättäkin. Mutta kuulkaahan, — puhui matami kuiskaten, — meidän kesken sanottuna: Jaatisen rahoillapa ne ovat ostetutkin. Sillä eipä ollut monta viikkoa kulunut siitä päivästä, kuin Jaatinen oli nuoren rouvan taloonsa tuonut, niin jo alkoi hänen maksettavakseen oikein tulvimalla tulvia kaikellaisia rätinkejä jos mistä hyvästä. Eikä siinä kyllin. Apenkin kaikki velat ja velkakirjat, ne laitettiin vain Jaatisen niskoille. Kuinkas se semmoinen siivo vävy voisi sen sallia, että rakkaat apet ja anopit häpeälliseen konkurssitilaan pantaisiin ja koko komeus pakkohuutokaupalla myötäisiin. Eipä suinkaan. Jaatinen maksoi velat, otti kelvottomat tehtaat omalle nimelleen ja antoi vanhemmille vielä reissurahat päälliseksi. Ruotsiin ne lähtivät muun roskaväen joukkoon ja sieltä kai ne olivat tulleetkin, sharkongista päättäen. — Mutta mitäs tämä vieras herra oikeastaan on tullut täältä ostamaan, jos saan luvun kysyä? tokaisi matami yhtäkkiä.
— Enpä häntä tiedä itsekään. Muutoin vain katselemaan tulin. Mutta jos tämä flyygeli sattuisi helposta menemään, niin ehkäpä sen huutaisin, vaikka tuskin siltä näyttää, että siihen asti tänäpäivänä ehditään, vastasi herra.
— Matami tarkasteli herraa rikkiviisaasti ja tutkivasti nenän kärjessä riippuvien pyöreiden rilliensä lävitse koko sen ajan, kuin herra vastasi. Sitte hän taas puhkesi puhumaan:
— M-hhh! Jassoo! Vai niin! Jaa-hah! Siihenkin instrumenttiin sitä Jaatis-vainajalta meni koko kolme tuhatta markkaa, vaikka kolikot kauppiaan kukkarossa jo hyvin tiukalla olivat. Mutta Jaatisen rouva sen tahtoi, — sillä eihän hänen olisi käynyt olla huonompi tohtorinnaakaan, jolla semmoinen oli, — ja Jaatisen täytyi se ostaa, niinkuin sanotaan, skandaalia välttääkseen. Sillä, meidän kesken sanottuna, olisi rouva kyennyt sitäkin tekemään: olisipa, vain ottanut ja karannut, kukatiesi Ruotsiin, kukatiesi Ameriikkaankin. Ja oivallisen koneen hän sai, mutta ei sillä hyvä: se oli uudistettava ja sitä varten pantiin toimeen loppiaisena — siitä on jo kolmas vuosi kulumassa — mitä komeimmat tanssijaiset, joiden vertaisia ennen tuskin lienee nähtykään tässä meidän pikkuisessa kunnon kaupungissamme. Tässä salissa juuri sitä tanssittiin niin, että lattia oli sen jälkeen uudestaan maalattava. Ja tyytyväiseltä hän oli näyttänyt, tuo hiljainen, kelpo Jaatinen, vaikka silloin oli ensimäisen velkansa ottanut ja haikealla mielin nimensä vekseliin piirtänyt. Tehtaan ja muun hyvän, mitkä hän oli apeitaan perinyt velkojen kanssa, oli hänen jo ennen täytynyt hypoteekkiyhdistykseen pantata ja kun sitte rouva kerran oli pannut mäenlaskun alkuun, niin jo sitä aljettiin luisua alaspäin oikein huimaavaa vauhtia. Koetapa siinä sitte seisattua, niin olet mies, semminkin kun sattuu iljanne olemaan! Ja mitä taas sisälliseen perhe-elämään tulee, niin älkää siitä mitään kysykö, sillä mitä kaikkea avioliiton kulissien takana tapahtuu, sen tiedän ainoastaan minä ja sinä ja taivaan Herra, eikä kukaan muu. Tietystikään ei siellä huvinäytelmiä näytelty, vaan murhenäytelmiä vissistikin, niinkuin meidän emansipeeratulla aikakaudellamme ainakin…
— Mitäs se Masalinin matami täällä selittää, — sanoi telegraafiaseman päällikkö, tullen tervehtimään kassööriä, joka vielä seisoi siinä vieraan herran kera ja kuunteli matamin pakinoita. Siellä matamia kaivataan hienoja liinavaatteita huutamaan. Vai eivätkö ne matamin välikauppoihin passaakaan?
— Enkä minä noita viitsi… Jo minä ne olen kaikki katsellut ja tarkastellut. Huutakoot muut, kun haluavat.
— Varmaankin se matami jotakin hauskaa kertoo, koska näin on huutokaupan suhteen laimistunut — suottaili telegraafiaseman päällikkö.
— Hauska mikä hauska! Vaan muutoinpa se Jaatis-vainajan surullinen juttu kaupungissamme unhotuksiin joutuisi, ell'en minä…
—… sitä vireillä pitäisi, liitti kassööri. — Se on vissi se! — Ja herrat nauroivat yhdessä.