* * * * *
Suuriruhtinas, nykyinen Perintöruhtinas Nikolai Aleksandrovitsh sairasti kovaa lavantautia. Hovin parhaimmat lääkärit vartioivat vuoron perään sairaan vuoteen ääressä. Anitshkovin palatsissa ei oltu pitkiin aikoihin yöllä valoa sammutettu. Kärsimättöminä odottivat ihmiset joka aamu sanomalehtiä saadaksensa lukea bulletiinejä ja kuullaksensa edes sanankin lohdutusta, toivoa. Mutta vieläkin kärsimättömämpinä rukoilivat sairaan korkeat vanhemmat taivaalta lohdutusta, toivoa…
— Mitä sanoo Botkin? — kysyy Hänen Keisarillinen Korkeutensa Maria
Feodorovna eräänä aamuna korkealta puolisoltansa. — Onko parempi?
Suuriruhtinas, Perintöruhtinas pudistaa vastaukseksi päätään ja pusertaa kyynelkarpalon silmäpieleensä.
— Montako astetta on kuume?
— Kello kahdeksan oli 39,3° ja nyt, parin tunnin kuluttua, jo 40,1°.
Kylmät ammekylvyt vähentävät tuskin ollenkaan kuumetta.
Suuriruhtinatar purskahti jälleen katkeraan, hurjaan itkuun.
— Eikö siis toivoa mitään, ei mitään?!
Perintöruhtinas poistuu synkkänä kuin syystaivas.
Läheiset hovinaiset koettavat lohduttaa Suuriruhtinatarta.