— Jumala on armollinen! Hän kuulee Teidän Korkeutenne rukoukset! Hän auttaa kyllä! — lohduttaa vanha ruhtinatar W—— ja pyyhkii myöskin kyyneleitä itkettyneiltä poskiltansa.
— Lähettäkää käsky Kasanskin katedraalikirkkoon, että lakkaamatta on pidettävä esirukouksia Suuriruhtinaan puolesta!
Käskyä lähdetään viipymättä täyttämään.
— Oi, minä olen rukoillut Neitsyt Mariaa, ihmeitä tekevää Nikolaita ja muita pyhimyksiä, olen luettanut esirukouksia ja lakkaamatta poltattanut kyntteleitä luostareissa ja kirkoissa, vaan kaikki turha! Herra ryöstää minulta viimeisenkin toivon!!… En tiedä enää, mitä koettaakaan!… Ja minä antaisin vaikka mitä, minä tekisin kaikki, jos vain tietäisin jonkin voivan pelastaa rakkaan esikoiseni.
— Teidän korkeutenne, lausui ruhtinatar W——, viimeiset sananne antavat minulle rohkeutta tehdä Teidän Korkeudellenne pienen esityksen, joka minulla jo kauan on sydämelläni ollut. Suvaitsetteko minun lausua se?
— Jospa voisitte, hyvä ruhtinatar, neuvoa apua! Puhukaa!
— Teidän Korkeutenne, suonette anteeksi, että tällaisella hetkellä esitän näin yksinkertaisen koetuskeinon, joka, jos suvaitsette siihen turvautua, ehkä tulee olemaan yhtä epävarma, kuin kaikki muutkin tähän asti käytetyt. Mutta hädässähän usein usko on suurin ja Herran näkymätön käsi myöskin yksinkertaisimmassa keinossa läsnä. — Teidän Korkeutenne! Monta kymmentä vuotta sitte sanotaan täällä Pietarissa olleen erään Ksenia-nimisen ihmeitä tekevän vaimoihmisen. Häntä pidettiin mielipuolena. Missä hän asui, millä eli, sitä ei tietänyt kukaan. Mutta Kasanskin kirkon ovella hänen nähtiin aina Jumalanpalveluksen aikaan seisovan almuja kerjäämässä. Ja siellä ainoastaan tapasi hänen, jos ken tahtoi kysyä häneltä neuvoa tahi pyytää hänen apuansa taudeissa tahi muissa onnettomuuksissa. Sillä yleisesti tunnettu oli, että kun kaikkea muuta apua oli turhaan koetettu, niin saattoi Ksenia melkein aina auttaa. Hänessä sanotaan olleen Herran voiman. Hän rukoili kauan, usein koko yön, yksin sairaan vuoteen ääressä ja sairas parani. Eikä Ksenia koskaan ottanut maksua avustaan, vaikka almua muutoin kerjäelikin. Näin salaperäinen ja hämärä oli koko hänen elämänsä, joka vihdoin loppui, kun hän oli 83 vuoden vanha. Ja kuollessa ei häneltä jäänyt jälkeen mitään, ei ainoatakaan kopeikkaa. Mutta kuitenkin kuuluu hän tehneen kalliin testamentin: "Rukoilkaa minun haudallani", oli hän kuolinvuoteellaan sanonut, "niin rukoilen minä taivaassa Herraa auttamaan teitä teidän vaivoissanne." Ksenia on haudattu Smolenskin hautuumaahan. Hänen haudallansa on vain yksinkertainen puuristi, mutta tämän ristin juurella on moni ylhäinenkin jo käynyt rukoilemassa ja apua anomassa, kun maallinen apu on ollut turha, ja aina ovat he jonkun ajan kuluttua palanneet sinne takaisin kiitosrukousta pitämään sieltä avun löydettyään…
* * * * *
Puoli tuntia tämän jälkeen ajoivat Suuriruhtinattaren vaunut Anitshkovin palatsin portista ulos Nevskille, kulkien Amiraliteetille päin. Satoi kauheata lumiräntää ja ihmisiä oli vähän liikkeellä, niin varhainen kun muutoinkin oli. Mutta ne, joiden täytyi ulkona olla, seisattuivat ja paljastivat päänsä, kun vaunut kiitivät ohi. "Minne ajaa Suuriruhtinatar näin varhain? Varmaan on jotakin tapahtunut", ajattelivat he ihmeissään… Vaunut kääntyivät Suurelle-Morskajalle… kulkivat Nikolain sillan yli… Vasiljevski Ostrovin poikki… ja saapuivat Smolenskin hautuumaalle.
— Ruhtinatar W——, joka seurasi Suuriruhtinattaren mukana, viittasi hautuumaan portilla seisovan vartian luokseen ja sanoi hänelle: