— Juokse hautuumaan batjushkan luo ja pyydä häntä tulemaan sielumessua pitämään eräälle haudalle!
Vartia lähti. Mutta hän ei tietänyt, kuka hänen lähetti, ja saattoiko edes odottaakaan semmoiseen aikaan niin ylhäisiä vieraita.
— Batjushka ei voi tulla… ei ole aikaa… ja sitte on tämmöinen ilmakin, — toi vartia sanan vastaukseksi.
— Vie meidät Ksenian haudalle, sanoi Suuriruhtinatar ja astui ulos vaunuista.
Vartia totteli. Suuriruhtinatar ja ruhtinatar W—— seurasivat.
Kauan, kauan rukoili Suuriruhtinatar hartaasti tuon yksinkertaisen puuristin juurella.
Noustuaan ylös poislähteäksensä sanoi hän vartialle:
— Kas tässä tämä sadanruplan seteli! Vie se batjushkalle ja sano, että Venäjän tuleva keisarinna lähetti sen hautuumaan kirkon hyväksi! Ja tämä on sulle!
Vartia sai kultarahan ja kumarsi syvään. Hänen hämmästyksensä oli ääretön.
— Ruhtinatar, puhui Suuriruhtinatar paluumatkalla, — minä olen sydämessäni luvannut, että jos rakas poikani paranee ja lapsi, joka mulle vasta syntyy, on tyttö, niin annan sille nimeksi Ksenia. Tapahtukoon Herran tahto!