Ja vaunut vierivät nopeasti takaisin.
* * * * *
Muutaman päivän kuluttua oli ylhäisen sairaan tila jo koko joukon parempi ja kuukauden perästä oli hän aivan terve. 6 p. Huhtikuuta (v. 1.) v. 1875 syntyi hänelle sisar, joka sai nimekseen Ksenia.
"Batjushka" siirrettiin jonkun ajan kuluttua pois toiseen paikkaan ja Ksenian haudalle, Smolenskin hautuumaalle, rakennettiin kivestä kaunis rukoushuone, jossa alati palaa Jumalankuvan edessä öljylamppu ja jossa keisarinna joka vuosi tänä samana aamuna rukoilemassa käypi.
Pietarissa v. 1890.
KOTIOPETTAJATAR
Hän oli nuori ja kaunis. Ei, hän oli enemmän kuin kaunis, hän oli oikea kaunotar. Kastanjanvärinen, aaltoileva tukka, vilkkaat, sielua säihkyvät, mustanruskeat silmät kaarevien mustien silmäkulmien alla, korkeataipeinen, henkevyyttä ilmaiseva nenä, tasaiset valkoiset hampaat punertavien huulien lomassa, pieni lemmenkuoppa vasemmassa poskessa ja solakka, täyteläinen vartalo, sanalla sanoen, oikea etelämaan kaunotar. Ja ainoastaan yhdeksäntoista vuoden vanha.
Hän oli vuosi sitte lopettanut koulunkäyntinsä ja oli jo kihloissa erään pikku virkamiehen kanssa, jolla oli pieni paikkansa — ei muuta. Koulussa jo oli eräs opettaja häneen ihastunut, mutta hänestä ei hän huolinut. Rupesi ennemmin, varojen puutteessa, kotiopettajattareksi ja odotti, siksi kuin hänen sulhonsa voisi naida hänet.
Rautatien varrella oli se kartano, jossa hän oli kotiopettajattarena — kaksi virstaa asemalta. Kaksi pientä tyttöä oli hänellä hoidettavana ja opetettavana. Rouva, joka oli leski, hänen sisarensa ja isänsä — vanhanpuoleinen herra — siinä talon herrasväki. Vieraita kävi talossa usein ja paljon.
Kaikki häntä rakastivat, lapset, heidän äitinsä ja tätinsä. Ja kaikki hänen kauneuttaan ihailivat, varsinkin lasten isoisä. Usein oli hän tuntenut, että vanha patruuna häntä kauan, hyvin kauan salaa katseli, ja se teki häneen hyvin pahaa. Nuo vetiset, kiiluvat silmät ja pitkä, riippuva, rietas alahuuli — hyi! Jotakin hirveän pahaa niissä aina näkyi olevan.