Mutta hän vietiin lähimäiseen poliisikonttoriin.
Ja Elna jäi eloon, mutta älkää kysykökään, kuinka hänen sitte kävi. Siinä alkaa taas toinen tarina, ehkä surullisempi kuin tämä, paatuneen sydämen tarina.
Pari kuukautta tämän jälkeen kuoli hänen äitinsä suruun.
Pietarissa v. 1890.
MIETTISEN MUMMON ASIA
Sinne Keisarin Suomen kansliaan, Pietarissa, se tuli, Miettisen mummo.
Tuollainen pieni, kuivettunut akan känttyrä: keltaiset kasvot isoissa rypyissä ja harmaat silmät sisäänvajonneet, punaiset ja vetiset, mutta terävät ja toimekkaat. Päässä ruutukas villahuivi; kapeista hartioista polviin ulottuva, kotikutoinen "topattu" palttoo ihan omaa, hauskaa, kotoista muotiaan, ja sen alla uutuuttaan pönköttävä rantuinen hame, kotikutoinen ja -tekoinen sekin. Ja sydänalan kohdalla nenäliinaan kääritty paperitukko, puristettu peukalojen ja ristiin pantujen sormien väliin.
… "Oli käynyt Ministerin luona ja Ministeri oli laittanut ylös kansliaan", — ilmoitti vahtimestari.
— Hyvää päivää!
Mummo niiaa syvään, jäykkänä kuin vihkituolissa papin kysymykseen vastatessa.