— No, katsokaa! Jaksaahan tuon, ka, uottaa
* * * * *
Ovat, — ovat tulleet, ja ovat menneetkin. Ne on lähetetty täältä kenraalikuvernöörille, joka ne lähettää kuvernöörille ja se ottaa asiasta selon.
— Sieltäkö mitä selkoa lähtisi?! Herrajumala! Harva kertako jo olen kuvernöörissä käynyt ja kysellyt. Senaatissakin asti olen käynyt, vaan ei se oikeus lähtenyt… Tässähän ne on Senaatin paperit.
Mummo näyttää.
Todellakin. Senaatissa asti oli käynyt. Siinähän on silloisen prokuraattorin Sederholmin allekirjoittama päätös. Ei ole ollut syytä valituksen tekemiseen.
— Taitaa mummo itse olla väärässä. Senaattihan jo näkyy ratkaisseen asian, ammoin aikoja.
Mummo ei sano mitään. Katsahtaa vain, ja hänen kasvonsa ilmaisevat jotakin ylenkatsetta toista kohtaan ja oman oikeuden tuntoa.
— Asiakirjoista näkyy, että Keisarille antama valituksenne oli kyllä aikoinaan tämän kautta Suomeen lähetetty, mutta että alkuperäinen päätös oli jäänyt voimaan.
— Keisariko ei olisi oikeutta antanut?! Herrat ne on muuttaneet…