Riitta (peräytyen Finckestä). Te? Millä lailla?
Fincke. Muutatte pois täältä. Tulette asumaan Savonlinnaan, (vetää Riittaa puoleensa) — likemmä minua, Riitta. Ja sydämmeni hellän huolen uhraan teille… sinulle, Riitta.
Riitta. Te unhotatte, herra käskynhaltija… (Sysää Fincken luotaan.)
Fincke. Sysäätkö siis luotasi avun, jonka sinulle tarjoan, käden, jonka hädässäsi sinulle ojennan?
Riitta. Te unhotatte, että olen tullut luoksenne armoa anomaan miehelleni, jota rakastan, ja…
Fincke. Rakastat?
Riitta. Niinkuin vain naisen sydän, nuoren vaimon sydän rakastaa voi, — yli kaiken maailmassa.
Fincke. Semmoista rakkautta miehesi ei ansainnut ole.
Riitta. Miehenikö?
Fincke. Hän, joka tämmöiseen tekoon on ryhtynyt ja sinut unhottanut.