Kansa. Hyvästi! Herran haltuun! (Kaikki, myöskin Vainikainen, Tarkka ja Haataja, käteltyään Nyrhiä ja Riittaa, poistuvat, innostuneessa mielentilassa).
Nyrhi (istuutuu penkille, katse rohkeasti suunnattuna ylös).
Riitta (menee verkalleen hänen luoksensa; kotvan äänettömyyden perästä). Kaikki näkyy alkavan käydä sinun mielesi mukaan, Maunu.
Nyrhi. Hyvin, — niin. Vaikka sinä, Riitta, olit pilata koko asian puuttumalla puheeseen.
Riitta. Minähän puhuin, niinkuin asia on, Maunu rakas.
Nyrhi. Vähät siitä! Se ei ole pääasia.
Riitta. Ja minä kuulin, mitä mieltä muut tuolla sisällä ovat.
Nyrhi. Heillä ei ole mieltä mitään. Akkoja ovat kaikki. Ingonkin ovat vähällä saada samallaiseksi.
Riitta. Kuninkaan tahtoon kuulin heidän vetoavan.
Nyrhi. Riitta, sinä et ymmärrä näitä asioita. Kuningas on meille tahtonsa lausunut ja äsken kuulit kuitenkin mikä vaara meitä jälleen uhkaa.