Arpiainen. Elä rupeakaan minua tässä nyt kurtiseeraamaan, sinä pimeyden enkeli. Minulla on muuta tuumimista nyt.
Kerttu. Tietystikin. Et ole mitään aikaan saanut, senkin rupipiru. Sen näen jo päältäsikin.
Arpiainen. Yhtä paljon kuin sinäkin, mokomakin paholaisen munakokkelin keittäjä.
Kerttu. Enkös arvannut, saakeli vie.
Arpiainen. Tpiui, perhana, kun sinä kiroilet! Et sanaakaan osaa sanoa, kiroilematta.
Kerttu. Sinähän sitä.
Arpiainen. Sinäpäs!
Kerttu. Enpäs, kuin sinä.
Arpiainen. En, perkele vie, jouda kanssasi kiistelemään.
Kerttu. Tuota! Eikös kuulu kauniilta?