Nyrhi. Jos täytyy nyt, niin teen senkin.
Riitta. Kas niin! Siinä sen nyt näen. Siinä sen nyt kuulin. Se on totta sittenkin, mitä olen kuullut kuiskailtavan ja minulle on suoraan silmiinkin sanottu. Sinä et rakasta minua. Tuskin olet koskaan oikein rakastanutkaan. Sen nyt tunnen selvään itsekin. Oman etusi tähden vain otit minut.
Nyrhi. Riitta! Loruja! Elä joutavilla taaskin kiusaa minua!
Riitta. Totta se on, totta. Sinä et minusta välitä. Minun kauttani tahdoit vain veljeni voittaa puolellesi ja hänen kanssaan sitte muutkin. Siinä se asia. Jos rakastaisit minua, et näin menettelisi, et näin kohtelisi minua.
Nyrhi. Kansan tähden, Riitta, anna jo olla ell'et muuten. Näetsen: silmillään kaikki meitä seuraavat.
Riitta. Kansan tähden taaskin! Kaikki vain muitten tähden! Ei mitään minun tähteni! Onnetonta, onnetonta minua!
Arpiainen (portailta). Tulevat! Hiljaa!
Nyrhi. Mene, mene! Kuulithan: tulevat jo.
Riitta. Hyvä. Menen. Mutta muista, Maunu! Pelastaa tahdoin sinut, vaan sinä…
Nyrhi. Pidän kyllä huolta itsestäni. Tee sinä samoin! — Tuossa! — Mene! (Sysää Riitan portille.)