TANELI: No, ja mitäs Sakari nyt tahtoo tehtäväksi?
SAKARI: Sen, mikä siitä luonnollisesti seuraa. Kun minä kerran väitän, että rahat ovat Juljaanan, niin minä myös tahdon tietää, mistä hän ne on saanut.
JULJAANA: Ne eivät ole minun, ne eivät ole minun, Ottakaa, viekää ne!
TANELI: Tuo alkaa jo olla vähän liikaa minun mielestäni, Sakari.
SAKARI (kiivaasti): Miten mistäkin, vaan ei minusta. Minä vaadin ja käsken Juljaanan ilmaisemaan, mistä on nuo rahat saanut.
JULJAANA (aivan hädissään): En tiedä, hyvä isä! En tiedä mitään, siunaa ja varjele taivaan isä!
TANELI (kiivaasti myös): Nyt minun jo tosi teossa täytyy hillitä sinua, Sakari. Tuo on jo kiristystä ja pakkoa. Tahdot vain pakottaa Juljaanan ottamaan rikoksen päälleen, jota hän ei ole tehnyt.
SAKARI: Vai niin se on? Entäs te, isäntä, te puolestanne sitte tahdotte estää Juljaanaa sanomasta totuutta. Alkaa jo näyttää siltä kuin häntä puolustaa tahtoisitte siksi, että olette hänen asiakumppaninsa.
TANELI (raivoissaan): Huuti siinä sulle jo…!
JULJAANA (huutaen): Tulkaa apuun, apuun! Ihanhan tässä tappelu ja murha syntyy. En tiedä mitään. En tiedä mitään.