HILDA (nousten): Niin, itsehän sen kantaakin saat, tulipa se hyvin tahi huonosti valituksi. No, odottakaamme vain tyynesti, mitä vielä on tuleva! (Menee ylös asuinrakennukseen.)
HANNI (jää yksin istumaan ja laulaa).
Laulu n:o 19.
Oi taivaan Herra laupias,
Sa mulle armos suo
Jo elon päivä onnekas,
Valoisa tänään luo!
Ma oonhan kylliks kärsinyt,
Jos minkä väärin tein,
Siis riemuks muuta murhe nyt
Mun kurjan sydämein!
Tän lahjan kun ma Sulta saan,
Sun nöyrin lapses' oon,
Ja kunniakses kiitos vaan
Povestain raikukoon!
RIIKKA (tulee tuvasta kantaen vanhaa noja- tahi telttatuolia, jonka asettaa koivun suojaan): Hyvää päivää, Hanni!
HANNI: Päivää, Riikka! Vaariako varten istuin tuodaan tänne?
RIIKKA: Niin. Ulos yhä pyrkii, vaikka voimien vähyyttä valittaa vuoteessakin.
HANNI: Kuule, Riikka! Tänään on merkkipäivä tulossa. Sen kai aavistaa vaarikin ja siksi tänne tahtoo ollakseen muitten mukana.