ROVASTI: Vaan kuinka isäntä ei muistanut tätä kirjettä täällä viimeksi käydessäni?
LUKKARI: Sitä samaa minäkin ihmettelen, rovasti.
EEVASTIINA: Muisti kai se, vaan ei silloin vain ilmaista tahtonut, semmoinen luihu!
SAKARI: Tietenkin vaarin piti ensin varmuuden vuoksi etsiä kirje piilostaan.
HISKIAS: En kuule? Mi… mitä siinä so… sopotatte?
ROVASTI: Tietenkin se oli niin. (Hiskiakselle). Kun nyt isäntä on tuon todistuskappaleen näyttänyt, niin voin siihen viralliseen kyselyyn antaa ihan varman vastauksen.
HISKIAS: Vaan mi… mitäs se Eeva… Eevastiina räpätti? Eikö se Riikka vie… vieläkään mi… miniäksesi kelpaa, häh?
ROVASTI: Vai on täällä semmoisestakin asiasta puhe ollut?
SAKARI: On rovasti. Saanen sen suoraan tunnustaa, koskapa vaari senkin asian nyt ilmaisi.
ROVASTI: No, ja mitäs Riikka, jolla nyt semmoinen perintö saatavissa on, siihen sanoo?